Metsänpeitossa

  "Pyhä ympäristössämme ennen ja nykyisin?" Olen käsitellyt Omassa taiteellisessa työssäni jo pitkään ihmisen luontosuhdetta. Tutkiessani vanhoja pyhiä paikkoja metsissä, nousi pyhä esiin. Sitä kautta aloin tutkia sanan merkitystä tarkemmin; mitä pyhä ennen on tarkoittanut ja mitä se nykyisin tarkoittaa? Miten sanan voisi ymmärtää, riisuttuna kaikista sen aiheuttamista mielikuvista? Suomen kielessä sana "pyhä" on lähtöisin mm. metsästä, pihasta ja rajatusta alueesta. Se on silloin liittynyt vahvasti ympäristöön, tai paikkaan, mutta myös rajan takaiseen. Mihin ihminen tarvitsee pyhää? Mitä sanalla nykyisin tarkoitetaan? Onko ympäristö ja "luonto" hävinnyt sanan merkityksestä kokonaan ja tilalle jäänyt ainoastaan henkisempi merkitys? Vai onko pyhä olemassa sanan samassa merkityksessään niin kuin ennenkin? Kuvataiteessa on mahdollisuus tutkia maailmaa monelta kantilta, ilman rajoja? Väittäisin että taiteellakin on rajansa. Rajat ovat läsnä ai...

Satu piirtämässä hiilipiirrosta Prima materia-installaatioon. Tässä teoksessa ollaan pohdittu materiaalien muodonmuutosta ja erilaisia fraktaaleita puun kautta. ....Hiili, puu, paperi, juurakko, verkosto, kokonaisuus, joka rakentuu paloista... Kiinnostavia juttuja tulossa. :) Tämä teos on esillä Ajankuva näyttelyssä.

Pyhiinvaellus-tapahtumassamme on mahdollisuus osallistua Henna Uusilehdon ohjaamaan kehollisuuteen ja liikkeeseen pohjautuvaan meditaatioon metsässä. Noin klo 13:30 Kappelinmäen vanhalta hautausmaalta alkavan mediataatiovaelluksen ohjaava Henna kertoo alla itsestään ja työskentelystään: "Toimin hoitotyössä, tanssin, liikkeen ja kehollisuuden parissa ihmisolemuksen jatkuvasti herääviä kokemuksia kuunnellen ja ihmetellen. Tämä on elinikäinen tutkimustyö omissa kehoissamme ja jatkuvaa havainnointimatkaa meissä tapahtuviin liikahduksiin. Minulle pyhää on kommunikaatio ja kosketus. Kosketus kaiken meissä olevaisen kanssa -kommunikaatio kaiken meitä ympäröivän kanssa. Mikä meitä liikuttaa?..jo sanana liikuttuminen tarkoittaa ”jotakin meissä tapahtuvaa”. Syventyminen liikutetuksi tulemiseen ja yhteyksiemme havainnointiin, sekä meistä nousevaan syvyyteen kokea maailmaa ovat asioita joita pitää mielestäni vaalia." Tervetuloa mukaan ! :)

Paneelikeskustelu Pyhästä  1.7. Kartanolla on luvassa erittäin mielenkiintoinen keskustelu siitä mitä pyhä tarkoittaa. Keskustelussa pohditaan mm. pyhä sanan merkitystä ja sitä miten merkitys on muuttunut ajan kuluessa. Koska sanan alkuperä liittyy vahvasti metsään ja luonnon alueisiin, nostamme nykyiset luontoteemat esiin pohtien onko nykyisessä luontosuhteessamme pyhää enää jäljellä. Entä miten pyhä näkyy tulevaisuudessa, entä kun luontoa manipuloidaan entistä enemmän? Panelisteina toimivat eri alojen asiantuntijat, joten keskustelusta syntyy varmasti rikas ja mielenkiintoinen. Paneelia vetää Sonja Vainionpää. Paneelin keskustelijat (keskustelijoihin voi tulla muutoksia): - Marja Tommola , Valonia – Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus - John Björkman , Folkloristiikan maisteri, museotutkija - Tapio Salmi,  Luonnontieteen ja tekniikan tiedekunta, Åbo Academi - Lilli Haapala , kuvataiteilija - Alice Podelsky , Kulttuuri turkimus...

Itkuvirret eli äänellä itkeminen on tunteiden ilmaisua sanojen ja itkumelodian avulla. Äänellä itkeminen on ikiaikainen ja maailmanlaajuinen perinteenlaji, josta kehittyi Karjalassa erityisen rikas ja pitkälle kehittynyt muoto. Itkuvirsillä on ollut terapeuttinen tehtävä. Rituaali-itkuilla hautajaisissa ja häissä on hoidettu monia yhteisöä koskevia tunteita. Itkuvirsiperinne oli katoamassa 1990 -luvulla.Tänä päivänä suomalaiset ovat löytäneet karjalaisen itkuvirsiperinteen uudestaan. Aiheet liittyvät suruun, iloon ja kiitollisuuteen. Keväällä 2017 Lappeenrannassa järjestettiin itkuvirsikurssi, jonka osanottajat Eija Haiko ja Kaisu Kassabi saivat opastusta Omenapuutarhan Teatterin ohjaajalta Raija Mäkelä-Eskolalta. Kaupunkimetsiä oli hakattu kevättalvella ja tuttujen maisemien ja  lenkkimaastojen muodonmuutos sai kaupunkilaiset miettimään metsien ja puiden merkitystä omalle ja koko asuinalueen hyvinvoinnille, siitä siis itku metsälle. Pyhiinvaellus-tapahtumassa 1.7. v...

Siellä se on...Meidän todella hieno teos Kappelinmäen lahopuuveistospuutarhaan. Samalla teos toimii muistomerkkinä jo edesmenneelle kuvataiteilija Eetu Jalasmäelle.  Työ sijaitsee vanhan hautausmaan vierellä, aivan rajalla. Näkymä alueelta on merelle ja vastarannalla on kerrottu sijainneen Hiisi, pyhä paikka luonnossa. Työtä on ollut tekemässä Jorma Jalasmäki, Minna Jalasmäki, Juri jalasmäki ja me. Kaikki puut ovat tuulenkaatamia kuusia alueen läheltä. Kaareksi päälle löytyi vielä uskomattoman hieno haarautunut puu, joka herättää monia mielikuvia. Wau! Sammakkokin tuli katsomaan puuhastelua lähempää.. Teos nostetaan pystyyn yhteisvoimin Ruokatauko.. Jorma on mitoittanut askelmat tarkasti. Puut raahattiin välillä Turkuun asti jossa niitä oli helpointa työstää. Portaat melkein paikoillaan... Samalla paikalta löytyi puinen monokkeli.. :) Satu ja minä tehdään vuosirenkaita puuhun.. <3...

"Pyhiinvaellus" tapahtumamme ohjelma on varmistunut! (Kellonajat ovat suuntaa-antavia ja esityksiin saattaa tulla muutoksia) Päivän aikana kuljemme metsässä, joten hyvät kengät ja mukavat vaatteet mukaan! :) 1.7. 2017 Klo 13-18 tapahtuvan pyhiinvaelluksen ohjelma on seuraava: 13:00 Teosten vihkiminen ja tapahtuman avaus (Taiteilijat/järjestäjät Satu Haiko ja Lilli Haapala) Kulku Kartanolta Lahopuuveistos-tarhan teokselle. 13:30 Kehollinen meditaatiovaellus (Henna Uusilehto ) ylös Kappelinmäelle. 14:00 Esityksiä metsässä:           -Itkuvirsiesitys (Eija Haiko ja Kaisu Kassabi)           -Performassiesitykset (Ramina Habibollah ja Ionas Laine)            15:00 Ruoka- ja kahvitauko (Taidekartanon  Kesäkahvilasta  pientä purtavaa  ja  isompaan nälkään keitto-ateria .)  16:15  Paneelikeskustelu Pyhästä:           Luvassa on mielenkiintoinen ...

Perjantaina 9.6. - lauantaina 10.6 Löysimme Kappelinmän alueelta, luontopolun varrelta upean paikan jonne aloimme suunnitella veistosta. Alueella sijaitseva hautausmaa oli ensisijaisesti kiinnostuksen kohteenamme, mutta Museovirastolta hankittava lupa alueelle rakentamisesta olisi vienyt liian kauan aikaa. Hautausmaan vierellä sen sijaan sijaitseva pieni tasanne (josta on upea näköala Hirslahden toiselle puolelle) alkoi tuntua juuri oikelta paikalta. Siinä tuntui.. Jokin vaikeasti selitettävissä oleva arvokkuuden tuntu alueella, pyhä?  Veistoksemme itsessään tulee olemaan monumentti, muistomerkki toisaalle siirtyneille, rajan ylittäneille. Sen päällä voi myös (omalla vastuulla) istahtaa rauhoittuen ja pysähtyen hetkiseksi.. Keräsimme veistoksen materiaaliksi alueen lähellä kaatuneita vanhoja kuusia, joihin Metsähallitukselta olimme saaneet luvan. Ja ei kun moottorisaha laulamaan! ..Teosta kanssamme tekemään tulleet Jorma ja Juri ovat toimineet mm. moottorisaha-vastaavina....