Siirry pääsisältöön

Pyhä ympäristössämme, ennen ja nykyisin?

 
"Pyhä ympäristössämme ennen ja nykyisin?"


Olen käsitellyt Omassa taiteellisessa työssäni jo pitkään ihmisen luontosuhdetta. Tutkiessani vanhoja pyhiä paikkoja metsissä, nousi pyhä esiin. Sitä kautta aloin tutkia sanan merkitystä tarkemmin; mitä pyhä ennen on tarkoittanut ja mitä se nykyisin tarkoittaa? Miten sanan voisi ymmärtää, riisuttuna kaikista sen aiheuttamista mielikuvista?


Suomen kielessä sana "pyhä" on lähtöisin mm. metsästä, pihasta ja rajatusta alueesta. Se on silloin liittynyt vahvasti ympäristöön, tai paikkaan, mutta myös rajan takaiseen. Mihin ihminen tarvitsee pyhää? Mitä sanalla nykyisin tarkoitetaan? Onko ympäristö ja "luonto" hävinnyt sanan merkityksestä kokonaan ja tilalle jäänyt ainoastaan henkisempi merkitys? Vai onko pyhä olemassa sanan samassa merkityksessään niin kuin ennenkin?


Kuvataiteessa on mahdollisuus tutkia maailmaa monelta kantilta, ilman rajoja? Väittäisin että taiteellakin on rajansa. Rajat ovat läsnä ainakin näissä teemoissa niin monella tavoin ja ne pistävät miettimään, myös omia rajojani.


Luonto-sanasta


Vaikka joku sanoisi, että nykyaikana olemme irtautuneet luonnosta, emme mitenkään voi olla. Olemme luontoa. Sanan merkitys on muuttunut ajan kuluessa. Kenties villi ja kesyttämätön, ei-inhimillinen voisi kuvata sitä merkitystä, jota sanalla voisin haluta kuvailla, vaikka en siitä itseäni pois pystyisikään rajaamaan. Millä tavoin nykyisin olemme yhteydessä tuohon muuhun olevaiseen, ei inhimilliseen tai ympärillämme olevaan? Miten kunnioitamme toisten tiloja, toisten rajoja? Miten kulttuurinen luontosuhteemme on muuttunut ajan kuluessa?
 
Tiede on muuttanut huimasti ihmisen suuntaa toimia ja ajatella.
... kehitys, teknologia, tieto, taito, luonnontieteet, kudosten- ja geenien manipulointi, keinotekoiset maailmat..
Mihin suuntaan suhteemme ympäristöön tulee kehittymään tulevaisuudessa?
Onko nykyisin tieteessä tai teknologioissa, rajaa johon ihminen ei saa kajota? Olisiko tässä kohtaa pyhä-sanan vastine kunnioitus? Vai voiko sanojen merkityksiä verrata toisiinsa? Pyhää on vaikeaa sanallistaa. Rajallisuutemme, tai “valtamerellisen tunteen” kunnioitus (Freud käytti tätä ilmaisua) kuitenkin on olemassa tässäkin ajassa, vai mitä mieltä olette?


Lilli

Kuva: Lilli Haapala

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyhiinvaellus Kuusiston Kappelinmäellä ja linnanraunioilla

 1.7. 2017 lauantaina klo 13 startattiin Sadun ja mun järkkäämä tapahtuma "Pyhiinvaellus"  Kartanon sisällä työmme äärellä.. Mieletön määrä ihmisiä osallistumassa päivään... !  Jokainen sai ottaa itselleen kiven joka kulkeutui metsään toisen teoksemme äärelle.  Kiven toiselle puolella oli sanoja, joiden kautta yritimme pyhä sanaa lähestyä.  lähdössä vaeltamaan... :)  Saavuimme Another green world teokselle..  Jorma Jalasmäki kertoi työskentelystämme ja sen kulusta.  Juri Jalasmäki kertoi myös teoksen muista merkityksistä..  Tämän jälkeen Henna ohjeisti meidät pysähtymään ja jatkamaan matkaa kappelinmäelle.   Saavuimme ylös mäelle jossa Kaisu Kassabi ja Eija Haiko esittivät itkuvirsiä metsälle.  Ionas Laineen performanssi, joka jatkui vielä tunteja muun yleisön kadotessa ruokailemaan Linssikeittokin taisi loppua ennen aikojaan s...

Itkuvirsi metsälle

Itkuvirret eli äänellä itkeminen on tunteiden ilmaisua sanojen ja itkumelodian avulla. Äänellä itkeminen on ikiaikainen ja maailmanlaajuinen perinteenlaji, josta kehittyi Karjalassa erityisen rikas ja pitkälle kehittynyt muoto. Itkuvirsillä on ollut terapeuttinen tehtävä. Rituaali-itkuilla hautajaisissa ja häissä on hoidettu monia yhteisöä koskevia tunteita. Itkuvirsiperinne oli katoamassa 1990 -luvulla.Tänä päivänä suomalaiset ovat löytäneet karjalaisen itkuvirsiperinteen uudestaan. Aiheet liittyvät suruun, iloon ja kiitollisuuteen. Keväällä 2017 Lappeenrannassa järjestettiin itkuvirsikurssi, jonka osanottajat Eija Haiko ja Kaisu Kassabi saivat opastusta Omenapuutarhan Teatterin ohjaajalta Raija Mäkelä-Eskolalta. Kaupunkimetsiä oli hakattu kevättalvella ja tuttujen maisemien ja  lenkkimaastojen muodonmuutos sai kaupunkilaiset miettimään metsien ja puiden merkitystä omalle ja koko asuinalueen hyvinvoinnille, siitä siis itku metsälle. Pyhiinvaellus-tapahtumassa 1.7. v...

Another green world-teos muistomerkkinä Eetu Jalasmäelle

Siellä se on...Meidän todella hieno teos Kappelinmäen lahopuuveistospuutarhaan. Samalla teos toimii muistomerkkinä jo edesmenneelle kuvataiteilija Eetu Jalasmäelle.  Työ sijaitsee vanhan hautausmaan vierellä, aivan rajalla. Näkymä alueelta on merelle ja vastarannalla on kerrottu sijainneen Hiisi, pyhä paikka luonnossa. Työtä on ollut tekemässä Jorma Jalasmäki, Minna Jalasmäki, Juri jalasmäki ja me. Kaikki puut ovat tuulenkaatamia kuusia alueen läheltä. Kaareksi päälle löytyi vielä uskomattoman hieno haarautunut puu, joka herättää monia mielikuvia. Wau! Sammakkokin tuli katsomaan puuhastelua lähempää.. Teos nostetaan pystyyn yhteisvoimin Ruokatauko.. Jorma on mitoittanut askelmat tarkasti. Puut raahattiin välillä Turkuun asti jossa niitä oli helpointa työstää. Portaat melkein paikoillaan... Samalla paikalta löytyi puinen monokkeli.. :) Satu ja minä tehdään vuosirenkaita puuhun.. <3...