"Pyhä ympäristössämme ennen ja nykyisin?"
Olen käsitellyt Omassa taiteellisessa työssäni jo pitkään ihmisen luontosuhdetta. Tutkiessani vanhoja pyhiä paikkoja metsissä, nousi pyhä esiin. Sitä kautta aloin tutkia sanan merkitystä tarkemmin; mitä pyhä ennen on tarkoittanut ja mitä se nykyisin tarkoittaa? Miten sanan voisi ymmärtää, riisuttuna kaikista sen aiheuttamista mielikuvista?
Suomen kielessä sana "pyhä" on lähtöisin mm. metsästä, pihasta ja rajatusta alueesta. Se on silloin liittynyt vahvasti ympäristöön, tai paikkaan, mutta myös rajan takaiseen. Mihin ihminen tarvitsee pyhää? Mitä sanalla nykyisin tarkoitetaan? Onko ympäristö ja "luonto" hävinnyt sanan merkityksestä kokonaan ja tilalle jäänyt ainoastaan henkisempi merkitys? Vai onko pyhä olemassa sanan samassa merkityksessään niin kuin ennenkin?
Kuvataiteessa on mahdollisuus tutkia maailmaa monelta kantilta, ilman rajoja? Väittäisin että taiteellakin on rajansa. Rajat ovat läsnä ainakin näissä teemoissa niin monella tavoin ja ne pistävät miettimään, myös omia rajojani.
Luonto-sanasta
Vaikka joku sanoisi, että nykyaikana olemme irtautuneet luonnosta, emme mitenkään voi olla. Olemme luontoa. Sanan merkitys on muuttunut ajan kuluessa. Kenties villi ja kesyttämätön, ei-inhimillinen voisi kuvata sitä merkitystä, jota sanalla voisin haluta kuvailla, vaikka en siitä itseäni pois pystyisikään rajaamaan. Millä tavoin nykyisin olemme yhteydessä tuohon muuhun olevaiseen, ei inhimilliseen tai ympärillämme olevaan? Miten kunnioitamme toisten tiloja, toisten rajoja? Miten kulttuurinen luontosuhteemme on muuttunut ajan kuluessa?
Tiede on muuttanut huimasti ihmisen suuntaa toimia ja ajatella.
... kehitys, teknologia, tieto, taito, luonnontieteet, kudosten- ja geenien manipulointi, keinotekoiset maailmat..
Mihin suuntaan suhteemme ympäristöön tulee kehittymään tulevaisuudessa?
Onko nykyisin tieteessä tai teknologioissa, rajaa johon ihminen ei saa kajota? Olisiko tässä kohtaa pyhä-sanan vastine kunnioitus? Vai voiko sanojen merkityksiä verrata toisiinsa? Pyhää on vaikeaa sanallistaa. Rajallisuutemme, tai “valtamerellisen tunteen” kunnioitus (Freud käytti tätä ilmaisua) kuitenkin on olemassa tässäkin ajassa, vai mitä mieltä olette?
Kommentit
Lähetä kommentti